PIRUNPESÄ

Noin kilometrin vesimatkan päässä Tuovilanlahden venevalkamasta on järveen laskeutuva, kymmenkunta metriä korkea kallioseinämä. Siinä ammottaa luolamainen halkeama kalliossa; musta aukko, jota on joskus alettu nimittää Pirunpesäksi. Se on noin 8 m. syvä, 0,5 m. leveä ja 3-5 m. korkea kalliolohkojen väliin syntynyt sileäseinäinen luola, joka on muinaisten maanjäristysten aikaansaama ja se on tästä luolatyypistä paras esimerkki Pohjois-Savon alueella. Pirunpesään liittyy uskomuksia ja tarinoita. Tarinan mukaan piru muutti luolaan, kun se ajettiin pois eräästä lähitalosta. Se on sittemmin houkutellut ihmisiä hirttäytymään.

Suomalaisen kirjallisuuden seuran kansanrunousarkistossa on tallennettuna seuraavanlainen Pirunpesään liittyvä tarina: "Maaningalla Tuovilanlahdessa on Pirunholma. Se on järven rannalla oleva jyrkkä, noin kaksikymmentä metriä korkea kallio. Siinä on halkeama, joka menee pintaa myöten viisitoista metriä pitkälti. Lähellä Pirunpesää on talo, Korhola. Noin sata vuotta takaperin on piru siinä talossa kummitellut. Se on ilmestynyt milloin minkinlaisena ja näköisenä, myös värillisenä haamuna. Siihen aikaan ei ollut muuta valokeinoa kuin päreen poltto. Isäntä oli riihtä lämmittämässä ja oli laittanut pärepölkyn riiheen lämpiämään. Illalla hän meni halkomaan pari halkoa siitä pölkystä. Isäntä löi pölkynpään halki ja silloin piru ryntäsi auttamaan isäntää. Se tarttui kiinni pölkynpäähän ja rupesi pitämään pölkyssä olevaa rakoa auki. Isäntä otti kirveen pois, jolloin piru jäi sormistaan puristuksiin. Se kiirehti isäntää lyömään rakoa auki, jotta saisi sormensa pois. Mutta isäntäpä ei tehnytkään niin, vaan sanoi: "En ota pois ennen kuin lupaat, että menet tästä talosta pois." Silloin piru pyysi, että pääsisi asumaan lähistöllä olevaan kallionhalkeamaan. Isäntä lupasi sen hänelle asuinpaikaksi ja siitä alkaen halkeamaa on kutsuttu Pirunholmaksi.

Piru sai siis asuinpaikan ja kallionhalkeama nimen (holma tarkoittaa suojaisaa paikka, suojapaikkaa). Siellä piru kummitteli ja ihmiset näkivät sen milloin missäkin haamussa. Kun meijerit aloittivat toimintansa , vietiin Tuovilanlahden meijerille kerma-astioita myös vesiteitä pitkin veneillä. Usein oli isännällä piika soutumiehenä. Tarinan mukaan joku isäntä meni soutumiehensä kanssa katsomaan pirua. He menivät Pirunholmaan sisälle perille asti, jolloin piru huomasi heidät. Se pelästyi ja aikaisemmat kokemuksensa muistaen pelkäsi, että sormet jäävät taas rakoon. Nopeasti se lähti karkuun. Kuitenkin piru palasi vielä kylälle. Vuonna 1926 se hirtti Kokkolan talosta Hyvönen -nimisen rengin. Toisen kerran se ilmestyi 1930 -luvun alkupuolella ja hirtti Lång -nimisen yksinäisen miehen Virtalan talon taakse Kalapurolle. Vielä se tuli kolmannenkin kerran Tuovilanlahteen. Vuonna 1936 se hirtti Aku Metsäjoki -nimisen miehen Mykkälän talon heinälatoon. Sen jälkeen ei Tuovilanlahdessa ole nähty pirua.

Muistitieto kertoo myös tarinan, joka liittyy Pirunpesään vuosisadan vaihteen tienoilla. Läheisen Kokkolan talon hevoset olivat laitumella aivan Pirunpesän lähettyvillä. Yht'äkkiä ne säikähtivät jotakin, liekö piru ollut asialla. Hevoset lähtivät juoksemaan ja kaksi niistä putosi korkealta kalliolta alas veteen. Ihmeellistä tässä tapauksessa oli se, ettei hevosille "käynyt kuinkaan", kuten tarina asian ilmaisee, vaan ne uivat vahingoittumattomina lahden toiselle puolelle turvaan. Edelleen kertoo muistitieto paikasta nimeltä Kuolio. Se on pienen pieni lahdeke kallion kupeessa lähellä pirunpesää. Tähän lahdekkeeseen jättävät Pirunpesällä kävijät yleensä veneensä käydessään luolaan tutustumassa. Tarinan mukaan lahdeke on saanut nimensä siitä, että siihen on joskus hukkunut joku ihminen.